– Alkusysäyksen antoi se, kun Impivaarassa oli jääkiekkoturnaus nimeltä Turku-turnaus. Jääkiekkovalmentaja kysyi, voisinko mennä vetämään jalkapalloa pojille, koska hän ei kerennyt.

– Minä sanoin, että ei se mikään uhraus ole. Pärjäsimme tosi hyvin ja pojat olivat innostuneita. Treenasimme Impivaara-halllissa ja kaikki meni hyvin. Olimme lähellä turnausvoittoa. Vanhemmatkin rupesivat sanomaan, että emmekö voisi jatkaa, kun pojilla on niin hyvä fiilis. Sanoin, että mikäs siinä, Stefan muistelee.

Kuten FC Interin historian tuntevat tietävät, niin Stefanin poika Patrik oli yksi niistä 11-vuotiaista pelaajista, joille Inter aikanaan perustettiin. Pojat olivat pelanneet Turun Nappulaliigan Linnan aluejoukkueessa kotikenttänään Juhana Herttuan koulun viereinen hiekkakenttä. Siihen aikaan Turun Nappulaliigan toiminta loppui E11-ikäluokkaan ja poikien vanhetessa edessä oli näin seuran vaihtaminen.

– Ei löytynyt sopivaa joukkuetta ja Patrik painoi päälle. Sanoin, että ei tämä ole niin suuri asia, perustetaan oma joukkue. Siihen aikaan joukkueen perustaminen hoitui muutaman lomakkeen viemisellä liiton toimistoon. Taisi se jotain 200 markkaa maksaa se liittymismaksu, ”Stefu” aprikoi.

Seuran nimeen haettiin mallia maailmalta. Kerrottakoon, että ennen kuin FC Inter Turku lyötiin lukkoon, niin puheissa olivat myös esimerkiksi Fortuna ja Ajax. Nämä eivät kuitenkaan saaneet kannatusta pienen porukan keskuudessa. Stefan paljastaa, että alkuvuosina Turun uusi tulokas seurakartalla aiheutti ihmettelyä.

– Muistan kun olimme Kultanummiturnauksessa Kaarinassa. Järjestävät eivät oikeen tienneet, mikä tämä seura oli. He olivat kirjoittaneet ”Intteri” kahdella T:llä. Muistan, kuinka he sanoivat, ”mikä ihmeen Intteri.” Voitimme aika monta peliä siellä, minkä jälkeen ei ole hirveästi kyselty, mikä Inter, Stefan naurahtaa ja kertoo tuoneensa ensimmäiset peliasut pojille Saksasta työmatkaltaan.

Minun sydäntäni lämmitti InterAction.

Inter on menestynyt tällä vuosituhannella hyvin. Suomen mestaruuden lisäksi seuran palkintokaapista löytyy neljä liigahopeaa ja kaksi Suomen Cupin voittoa. Mitalit ja pokaalit eivät ole kuitenkaan kaikki kaikessa seuran perustajalle.

– Tietysti me aina haluamme menestyä. Kun aloitimme, niin sanoin että joukkueena tekeminen ja yhteenkuuluvuus on tärkeää. Se, että opitaan tekemään yhdessä työtä. Mielestäni se on pysynyt aika hyvin. Se on tärkeää.

– Minun sydäntäni lämmitti InterAction, vaikka en ole itse ollut sen suhteen aktiivinen. Sen idea on todella hyvä. Olemme alun perinkin halunneet, että ei saa olla korkea kynnys tulla Interiin pelaamaan. Rodullisia tai kielellisiä esteitä ei ole saanut olla. En halua, että seuran kieli on joku määrätty kieli. Meille on ollut aika avoin pääsy koko ajan. Ei ole pääsykokeita tai muuta, vaan tänne tullaan pelaamaan ja pelataan niin hyvin kuin osataan, Stefan painottaa.

Oletko juonut paljonkin tänään?

Hän sanoo, ettei olisi ikinä uskonut seurasta kasvavan näin valtavaa. Sen sijaan sitä Stefan ei ihmettele, että seuraan on tullut jalkapallon tueksi paljon oheistoimintaa, kuten vaikkapa läksyparkki.

– Ei se olisi ollut millään tavalla vierasta alun alkaenkaan. Jos joku olisi sanonut minulle, että ”olette kymmenen vuoden päästä Suomen huippuseuroja”, niin siihen olisin vastannut, että ”oletko juonut paljonkin tänään?”, Håkans leiskauttaa.

Inter on tehnyt hyvää työtä maahanmuuttajien integroitumisessa Suomeen. Seuran identiteettiin kuuluvat monikulttuurisuus ja suvaisevaisuus. Tämä lämmittää Håkansin mieltä.

– Se on aika tärkaä osa. Jalkapallo yhdistää. Ainutlaatuinen laji maailmassa. Jos voi olla mukana positiivisella tavalla, niin onhan se hienoa.

Elämää nähneenä voin sanoa, että se poikii ne hedelmät aikanaan.

Kesällä pyöreät 80 vuotta täyttänyt Stefan pohtii, mitä hän haluaisi nähdä seuransa vielä saavuttavan.

– Joku UEFA:n Konferenssiliigan lohkovaihe olisi ihan huikeaa. En tiedä, onko sillä niin hirveästi merkitystä, kun tekee tällaista pitkäjänteistä työtä, missä tehdään nuorisotyötä. Minun mielestäni tällainen InterAction on sitä laatua, se on todella laatua.

– Elämää nähneenä voin sanoa, että se poikii ne hedelmät aikanaan. Ei siinä tarvitse olla määrättyä tähtäintä, vaan se tulee sitä kautta. Ulkomaille lähteneet pelaajat palaavat tänne. Harva seura on sellainen. Se lämmittää sydäntä, kun seura muistetaan todella hyvällä tällaisten pelaajien keskuudessa, ketkä ovat kiertäneet Eurooppaa ja nähneet maailmaa.

Yksi tällainen pelaaja on Mika Ojala, joka vastikään elokuussa lisättiin FC Interin Hall of Fame -kunniagalleriaan.

– Vaikka hänen uransa loppu ei tuntunut kivalta, niin hän lähetti minulle onnitteluviestin syntymäpäivien johdosta, ja kirjoitti siihen ”Kiitos Stefan kaikesta.”, Stefan kertoo liikuttuneena.

– Tämä merkitsi minulle paljon ja soitin hänelle perään, että mitä hän tarkoitti sillä.

– Mika pääsi meidän kautta kokeilemaan Saksassa ja Ruotsissa. Pikkupoikana hän tuli Paimiosta tänne. Hän on tehnyt omalla tavallaan erinomaisen uran jalkapallossa. Kyllä se antaa kuvan siitä, että ollaan tehty asioita hyvin ja pelaajia paremmiksi. Haluamme, että seuraa kohtaan on kiinnostusta, ja luulen, että näin on tapahtunut.

Ojala valittiin urallaan kolmesti Veikkausliigan parhaaksi keskikenttäpelaajaksi. Yksi Inter-fanien kannalta ikimuistoisimmista vuosista oli 2011, jolloin Ojala yhdessä Henri Lehtosen ja Timo Furuholmin kanssa pelasivat uskomatonta yhteispeliä hyökkäyspäässä. Kolmikosta jokainen pyssytti liigassa 15 maalin rajan rikki. Tuollaisen kauden jälkeen hopea oli pettymys.

Hän oli kuin ottopoika.

Nykyisin seurassa kapteeninnauhaa kädessään pitävä Furuholm heilutti verkkoja tuolloin hurjat 22 kertaa, mikä poiki siirron Saksaan.

– Oli se (kausi) erikoista, Håkans kuittaa ja siirtää nopeasti puheen Furuholmiin.

– Timo tuli tänne teinipoikana ja hän istui täällä toimistossa isänsä ja äitinsä kanssa. Kerroin heille, että olisi hienoa, jos hän tulisi meille pelaamaan.

– Timo asui hetken vierashuoneessamme ja hän oli kuin ottopoika. Vaimoni Anneli pesi hänen pyykkinsä ja oli kuin varaäiti hänelle. Timo tuli Porista, jossa hänen omat vanhempansa silloin sitten asuivat, Stefan kertaa.

Se, miten Stefan puhuu nykyisistä ja vanhoista pelaajistaan on kunnioitettavaa. Sanoista paistaa läpi lämpö ja huolehtivaisuus. Pelaajat eivät ole olleet Stefanille vain pelaajia, vaan ihmisiä. 31 Inter-vuotta ovat tuoneet Håkansille lukuisia erilaisia ihmissuhteita. Joidenkin niiden muistelu saa hänelle tunteet pintaan.

Samuli Lindelöf tuli aikanaan kysymään, että ”voitko sä olla mun isä, kun minulla ei ole.”

– Hän pelasi hyvin ja oli maajoukkuetason pelaaja, mutta päätyi loppupeleissä huonoon seuraan. Siviilielämä ei mennyt ihan putkeen, sanotaanko näin, Stefan kertoo kyynel poskipäälle valuen.

Lindelöf ei jättänyt persoonallaan jalkapallon seuraajia kylmäksi. Stefan vakuuttui välittömästi, kun näki hänen pelaavan.

– Samuli pelasi meitä vastaan Kakkosen pelissä Hangon Hikkenissä. Mielestäni hän oli erinomainen pelaaja. Hyvä vasuri, tekninen ja nopea. Kysyin häneltä, kiinnostaisiko häntä tulla Turkuun pelaamaan. Kyllä hän sitten tuli, Stefan toteaa.

Se oli ihmeellinen hetki ja tosi elämys.

Nyt kun muistelun vauhtiin Stefanin kanssa on päästy toden teolla, on aika kysyä, mikä on hänen mielestään se ikimuistoisin Inter-hetki.

– Olimme tippuneet (kaudeksi 1998) Ykköseen ja meillä oli kauden viimeinen ottelu Kemissä. Mikään joukkue ei ollut voittanut siellä sinä vuonna. Me menimme ja voitimme sen ratkaisevan pelin. Se oli ihmeellinen hetki ja tosi elämys. Olimme takaisin liigassa, Stefan tunnelmoi.

– Tietysti myös Suomen mestaruuden voittaminen. Toivottavasti niitä tulisi useampia, mutta se voi olla kovan työn takana, hän jatkaa.

Stefanille on aina ollut tärkeää joukkuehengen ja yhteispelin merkitys. Myös tietty tunnistettava pelityyli pitää olla.

– Kyllä valmentajat valitaan sen mukaan, että pelataan iloista, positiivishenkistä jalkapalloa. Ei nyt ihan kuopiolaista ”naatitaan, naatitaan, ei laukaista”, mutta vähän sinne päin, Stefan naurahtaa.

– Puolustaakin pitää, mutta jos ei saa maaleja, ei voi voittaa. Onhan se (positiivnen pelityyli) ollut tunnusmerkki Interille koko ajan, vuonna 2016 Captain’s Ball -palkinnolla palkittu Stefan summaa.