Kaikki sai alkunsa vajaat parikymmentä vuotta sitten, kun hänen poikansa, Aati Marttinen, aloitti jalkapallon pelaamisen Kärsämäen nappuloissa hieman alle viiden ikäisenä. Aati kävi läpi Nappulaliigapolun, minkä jälkeen hän siirtyi Interiin. Loppuvuodesta 24 vuotta täyttävä maalivahti pelaa nykyisin seuran edustusjoukkueessa Veikkausliigaa.

Tiina Pirttilä kertoo nyt omasta jalkapalloäidin roolistaan.

– Jalkapallo on meidän perheen yhteinen asia. Seuraamme eri sarjoja, joukkueita ja erityisesti meille tuttujen pelaajien pelaamista. Luonnollisestikin keskustelemme Aatin kanssa myös hänen pelaamisestaan ja treenaamisestaan. Aatin lisäksi myös Alina-tytär on pelannut, joten myös tyttöjen ja naisten pelejä seurataan Tiina taustoittaa.

Tiinalla ei itsellään ollut minkäänlaista jalkapallotaustaa, ja laji ei kiinnostanut häntä pätkän vertaa ennen kuin Aati toi perheen jalkapallon pariin. Kuvio on nykyisellään aika lailla muuttunut.

— Ihan mukavaa ja antoisaa tämä talkootyö on ollut. Ei ihminen tee vapaaehtoistyötä näin montaa vuotta, jos ei siitä saa itse jotakin. Mukana oleminen ja yhdessä tekeminen on palkitsevaa. On mukava seurata pelaajia, kun he kasvavat ja kehittyvät, ja kyllä se jalkapallokin on ihan jännää, Tiina arvioi ja kertoo nauttivansa suuresti kihelmöivästä, odottavasta tunnelmasta aina ennen otteluiden alkamista.

Jalkapalloäidin rooli ja äidin rooli muuttuu samalla tavalla, kun lapsi kasvaa.

Pirttilä oli pitkään juuri poikansa juniorijoukkueiden taustaryhmässä. Näillä näkymin tuo yhteistyö on nyt jäänyt historiaan.

– Kyllä siinä menee raja, että siellä edustusjoukkueessa olisi äiti mukana, Tiina naurahtaa.

– Jalkapalloäidin rooli ja äidin rooli muuttuvat samalla tavalla, kun pelaaja kasvaa. Kun pelaaja on vanhempi, hänen pitää pystyä seisomaan jo omin jaloin, eikä niin, että äiti passaa kentän laidalla. A-junioreiden joukkueessa odotan pelaajilta kykyä hoitaa omat asiansa, toki toiset tarvitsevat joukkueenjohtajalta enemmän tukea kuin toiset.

Kyllä se on vanhemmalle se vaikein paikka.

Mitkä ovat jalkapalloäidille sitten niitä pahimpia hetkiä?

– Pahinta ehdottomasti on loukkaantumiset, mutta Aatilla onneksi ei pahoja loukkaantumisia ole ollut. Koputetaan puuta.

– Jos pelaaja ei ole tyytyväinen omaan pelaamiseensa tai esimerkiksi mielestään saa riittävästi peliaikaa, eikä pääse edes yrittämään. Kyllä se on vanhemmalle se vaikein paikka loukkaantumisen jälkeen. Kokonaisuus pitää kuitenkin ymmärtää, eli mistä syystä pelaaja ei pelaa niin paljon. Siinä tilanteessa vanhemman tehtävä on tsempata ja auttaa pelaajaa ymmärtämään, mitä hänen tulee tehdä paremmin, missä kehittyä, jotta tilanne muuttuu, Tiina toteaa.

Hän arvioi, että edelleen hänen oma roolinsa on pitkälti tsempparin ja kannustajan rooli.

– Maalivahteja on kentällä vain yksi, joten jossain kohtaa peliaika saattaa olla kortilla.

Kaikki lähtee pelaajan omasta näkemyksestä.

Tiinan mukaan pelaajien viimeiset pelivuodet junioreissa ovat hyvin mielenkiintoisia. Silloinkaan vanhempien ei pidä tuputtaa omia näkemyksiään liikaa, vaan pelaajan pitää itse saada rauhassa pohtia, mitä jalkapallolta haluaa.

– Tuossa vaiheessa joukkueessa on pelaajia, joille on selvää, että jalkapallo on vain harrastus. Sitten on pelaajia, jotka haluavat lajilta enemmän. Kuten monen muunkin asian suhteen näiden näkemysten kirkastuminen vaatii usein aikaa. Asiat voivat olla pienestä kiinni, kun mukana ovat myös opiskelu- ja työkuviot. Äiti saattaa olla pohdiskeluissa mukana, mutta kyllä kaikki lähtee pelaajan omasta näkemyksestä. Se ei kovin pitkälle kanna, jos äiti haluaa pojasta jalkapalloilijan, mutta poika itse ei, Tiina muistuttaa.

Pirttilältä löytyy kokemuksensa kautta näkemys siitä, kuinka hyvin Interissä pelaajapolku toimii.

– Olen ollut kuvioissa aika monta vuotta, ja nähnyt erilaisia pelaajapolkuja, myös kiemurtelevia polkuja. Pelaajat kehittyvät eri tahtiin ja heitä tulee tukea ja heille tulee tarjota mahdollisuuksia kuhunkin vaiheeseen sopivalla tavalla. Kyllä pelaajalla on Interissä mahdollisuuksia, jos pelaaja vain haluaa käyttää niitä. Mahdollisuuksia on enemmän, mitä enemmän pelaajia ja joukkueita ikäluokassa on. Koen, että suurena etuna Interin pelaajilla on mahdollisuus päästä korkeimmalla sarjatasolla pelaavaan edustusjoukkueeseen, aitiopaikalta seuran kehitystä nähnyt Tiina pohtii.