Näin Juhani Koskinen kuvailee henkilökohtaisesti itsensä. Vaikka jalkapallo tuli tällä kertaa luettelossa ensimmäisenä, niin todellisuudessa sen paikka on Juhanin sydämessä vasta kolmantena. Sohvaperunat tv-ohjelmasta suuren kansan tietoisuuteen noussut Koskinen kertoo nyt oman tarinansa ja avaa, kuinka suuressa osassa jalkapallo on hänen elämässään ollut.

– Jalkapallo on tuonut mun elämään ihan valtavasti. Se on perheen ja ystävien jälkeen mulle se isoin asia elämässäni. Äitini aina sanoo, että pienenä mun ensimmäinen suusta ulos tullut sana oli ”pallo”. Se kertoo aika paljon, Juhani naurahtaa.

Juhani syntyi vuonna 1986 Turun Nättinummeen. Hän kertoo, että tällä on ollut iso merkitys siihen, kuka hän tänä päivänä on. Nättinummessa oli tuohon aikaan nimittäin laajat urheilupiirit. Alueelta ovat lähtöisin muun muassa kiekkokaukaloista tutut Nummelinit, Koivut ja Kiprusoffit. 1980-luku oli muutoinkin pihapelien kulta-aikaa, jolloin lapset vielä ottivat päivittäin tuntitolkulla mittaa toisistaan pallopelien merkeissä pihapiirissä. Juhanilla rakkaus futikseen syntyi tätä kautta kuin itsestään.

– Väitän, että olisin ihan tosi paljon erilainen ihminen, jos en olisi löytänyt jalkapalloa. Jotenkin mun koko identiteetti on kasvanut siihen. Tein sitä melkein 20 vuotta elämästäni lähes päivittäin. Parhaat ystävätkin ovat löytyneet futispiireistä. Jalkapallo on tehnyt tosi valtavaksi osaksi sen, mitä mä nyt olen, Juhani pohtii.

Hänen pelaajapolkunsa johti aikanaan kaupunginosajoukkueista FC Interiin, jossa oli poikkeuksellisen kova 1986-syntyneiden ikäluokka. Koskisen pelikavereita olivat muun muassa Kasper Hämäläinen, Joni Aho, Jermu Gustafsson ja Sami Sanevuori, ketkä kaikki ovat jättäneet omat puumerkkinsä suomalaiseen jalkapallo-skeneen.

Kyllä futis on mulle suuri rakkaus.

Juhani ymmärsi itse jossain kohtaa, että hänen omat rahkeensa eivät tule riittämään kansalliselle tasolle asti.

– Siinä mielessä piti itse jo aikaisessa vaiheessa funtsia, että koulut hoidetaan hyvin ja piti miettiä muuta tulevaisuutta. Huilasin ”lopettamisen” jälkeen vähän aikaa jalkapallosta, ja kannustin vanhoja pelikavereita Veritas Stadionin katsomossa.

– Kun olin tarpeeksi huilannut, niin tuli taas sellainen olo, että pakko saada futis takaisin elämään. Nyt olen sitten pelannut kymmenen vuotta jengissä, minkä frendien kanssa aikanaan perustimme. Edelleen tahkotaan, vaikka ikämiesikä on jo mittarissa. Kyllä futis on mulle suuri rakkaus, Juhani toteaa.

Juhanin junioriaikoina ei ollut tietoakaan InterActionin kaltaisesta toiminnasta, jossa keskiössä on yhteiskuntavastuu. Hänen mielestään suuntaus on todella positiivinen ja sopii ajankuvaan erittäin hyvin.

– Kun sain tutustua InterActioniin, niin huomasin heti, että nyt ollaan oikean asian äärellä. On tärkeä huolehtia myös heistä, ketkä eivät ole siellä pelikentällä välttämättä niitä staroja, mutta voivat olla sitä jollain toisella elämän pelikentällä.

Seurojen täytyy liikuttamisen lisäksi pitää ihmisistä myös muilla tavoin huolta.

Koskisen mukaan tämän päivän urheiluseurat eivät ehkä enää voi olla pelkästään liikuttajia.

– Sana ”seura” kertoo jo sen, että on kyse jostain suuremmasta. Monella seuralla on se huipputason edustusjoukkue, mutta kyllä mä näen, että kaikkein tärkeintä tässä digitaalisessa ajassa ja muussa on se, että saadaan lapset ihan pienestä asti harrastuksiin mukaan. Vaikka se touhu ei olisi maailman totisinta. Seurojen täytyy liikuttamisen lisäksi pitää ihmisistä myös muilla tavoin huolta, Juhani arvioi.

InterActionin toiminnassa pyritään konkreettisesti vaikuttamaan nuorten hyvinvointiin. Junioripelaajille on tarjolla muun muassa läksyparkkia, opinnonohjausta ja muita nuoren kasvua tukevia elementtejä. Juhani myöntää, että vastaava tuki olisi kelvannut hänellekin juniorivuosina.

– Varsinkin siinä yläasteen ja lukion taitteessa, kun tajusin, että futiksessa ei oikein riitä ja koulussakin meni heikommin. Numerot laski ja teini-iässä kiinnosti ne muut asiat. Ei olisi varmaankaan haitaksi ollut, että futisseurasta olisi saanut apua myös sille puolelle elämää.

Juhani kertoo, että Turun Rieskalähteen yläasteella ja Turun Lyseon lukiossa oli ihmisläheistä ja osaavaa opinnonohjausta. Hän kokee silti, että urheiluseurassa työskentelevien opinnonohjaajien ymmärrys on varmasti myös tarpeellista.

– Heillä on sporttipuolesta erinomainen käsitys, mikä sitten usein koulujen opoilta puuttuu. Olen vanha äijä jo ja asiat ovat voineet muuttua, mutta ei sitä silloin ymmärretty, miten iso asia futiksen pelaaminen saattaa olla teini-ikäiselle. Se vie ison osan arjesta ja muutoinkin ison osan ajatuksista. Se sitten täytyisi saada käsi kädessä kulkemaan koulumenestyksen kanssa, niin siihen tarvitaan sellaiset opot, jotka ymmärtävät tämän harrastamisen arvon. Se on ensiarvoisen tärkeää, Koskinen puntaroi.

Lukio meni aika lailla lukematta läpi.

Juhani kertoo, että hän oli koulussa oppilas, joka ei hyödyntänyt kaikkea potentiaaliaan. 7. luokkaan asti hän oli luokkansa priimuksia, mutta sitten alkoivat muut asiat kiinnostamaan enemmän, ja numerot laskivat kuin lehmän häntä.

– Olisin voinut enemmän koulunkäyntiin keskittyä ja panostaa kieltämättä. En sano, etteikö minulla olisi hyvä tilanne nyt, Louhos Digital Oy:n (entinen Viestintäliiga) perustajajäsen toteaa.

– Minulla on käynyt hyvä tsägä ja olen tehnyt paljon hommia sen eteen, missä nyt olen. Lukio meni aika lailla lukematta läpi. Varmasti tuttu tarina monelle, mutta se on oppimispolku, jota en suosittele muille, Juhani jatkaa. (Artikkeli jatkuu kuvan alla.)

Koskinen on yhdessä Osku Valtosen (tutkapari Sohvaperunoista ja Viestintäliigan perustajajäsen) kanssa käynyt kertomassa eri kouluissa oppilaille omaa tarinaansa. Kumpikin miehistä on kohdannut elämän eri vaikeuksia ja reitti menestykseen ei ole ollut helpoin.

– Löysimme omat polkumme ja kuopista huolimatta olemme hyvässä tilanteessa nyt. Sitä aina haluan sanoa nuorille, että valitsevat sitten yläasteen jälkeen minkä tahansa jatkopaikan, niin ei heidän tarvitse siinä kohtaa tietää, mitä he tulevat tekemään loppuelämänsä. Valintoja voi tehdä myöhemminkin.

Juhani korostaa, että ahkeralla ihmiselle ovet ovat tässä maailmassa avoinna. Itseä arvioidessaan hän kertoo olevansa ylpeä siitä kyvystä, että hän pystyy olemaan rehellinen ja reilu kaikkia ihmisiä kohtaan näiden lähtökohtiin katsomatta. Digital Louhoksen yrityskulttuuriin on pesiytynyt ajatus yhteiskuntavastuusta. Yhteisöllisyys on heille tärkeä arvo, ja yritys onkin tehnyt paljon työtä ihmisten yksinäisyyden poistamiseksi. Keinoja keksitään jatkuvasti edelleen vapaaehtoistyön nimissä.

Haluan, että olisin tehnyt merkityksellisiä asioita, ja jollain tavalla jätetty jälki tänne.

Edellä mainittu ei tule yllätyksenä, kun kuuntelee Juhanin tulevaisuuden tavoitteita.

– Kyllä haluaisin työssä ja ihmisenä saavuttaa sen, että ihan turhaan täällä pallolla ei ole tallustettu. Haluan, että olisin tehnyt merkityksellisiä asioita, ja jollain tavalla jätetty jälki tänne. Ei olisi päivästä toiseen hiki hatussa tahkottu vain fyrkkaa, vaan siinä olisi ollut myös vähän suurempaa ja tärkeämpää ajatusta takana. Kyllä mä pyrin muuttamaan työkuvioita siihen suuntaan, että taloudellinen menestys ja yhteiskunnallinen hyvän tekeminen eivät sulkisi pois toisiaan, Turun ammattikorkeakoulusta journalistiksi aikoinaan valmistunut Koskinen heittää.

Vaikka yrityksillä liiketoiminta on kaiken keskiössä ja tarkoitus on tehdä voittoa sekä saada työntekijöiden palkat maksuun, niin Juhanin mielestä ympäröivästä yhteiskunnasta on tärkeä pitää huolta, mikäli siihen on mahdollisuus. Oli kyseessä sitten yritys, urheiluseura tai yksittäinen ihminen.

– Varsinkin suurilla ja keskisuurilla yrityksillä on paljon vaikutusvaltaa, Koskinen tiedostaa.

Tuli tunnettuutta ja nykyinen kihlattunikin bongasi meikäläisen siltä sohvalta.

Juhani on työelämän suhteen kunnianhimoinen ihminen, mutta hän toivoo oman kasvutarinansa seuraavan vaiheen olevan seesteisempi, jossa aikaa olisi enemmän perheelle ja läheisille. Takana ovat niin sanotusti tuuliset vuodet, jolle supersuosittu tv-ohjelma Sohvaperunat antoi alkusysäyksen vuonna 2015.

– Kyllä se mullisti aika paljon mun elämää. Eka kausi ei lähtenyt oikein mihinkään, mutta tokalla kaudella ihmiset alkoivat jo kaupungilla vähän repimään hihasta. Tuli tunnettuutta ja nykyinen kihlattunikin bongasi meikäläisen siltä sohvalta, niin siinä mielessä kannatti tehdä sekin liike. Sen takia osittain varmasti tässäkin haastattelussa olen, että naama on näkynyt telkkarissa ja Samuli Lindelöfin pelipaita roikkui myös siellä seinällä, Koskinen hymyilee.