Pause Mute Unmute

”Ensimmäinen työtehtäväni täällä oli juontaa kauden päätösgaala syksyllä 2000. Muistan, kuinka seuraavana päivänä törmäsin sattumalta kaupassa maalivahti Magnus Bahneen, joka tuli heti kanssani juttelemaan ilman mitään kynnystä. Siinä kohtaa tiesin, että tämä on minun seurani.”

Näin FC Interin legendaarinen kuuluttaja Rainer Svens muisteli alkuaan seurassa. Hän sai eräänä kauniina syysiltapäivänä soiton Stefan Håkansilta, joka oli kysellyt Pohjanmaalta kotoisin olevan Rainerin halukkuudesta liittyä Interiin. He tapasivat vielä saman päivän aikana ja siitä alkoi miehen pitkä ura seurassa.

Rainer on työskennellyt täten pyöreästi parikymmentä vuotta Interin leivissä. Kuuluttajaroolin lisäksi hän on vuosien saatossa tehnyt laajalti juniorijoukkueiden mediatöitä. Nykyisin hänellä on myös iso rooli nuorten pelaajien mentorina opintopolkutuessa. Hän antaa keskustelutukea ja ohjausta heille, jotka joutuvat pohtimaan, minne mennä opiskelemaan, miten hallita ajankäyttöä urheilun ja koulun kesken tai millaisia valintoja tehdä työelämän suhteen.

Ehdottelin, että tähän seuraan tarvittaisiin opinto-ohjaaja tai vastaava.

Tämä jalkapalloseuralle ainutlaatuinen tukimuoto on saanut alkunsa osittain Rainerin aloitteesta.

– Muutama vuosi sitten ehdottelin, että tähän seuraan tarvittaisiin opinnonohjaaja tai vastaava. Ei mennyt aikaakaan, kun olin jo yhtä junioripuolen pelaajaa ohjeistamassa kouluasioissa, kun kaikki ei oikein tahtonut toimia. Sen jälkeen olen ollut junioriloungessa käytettävissä, sivistystoimen parissa opettajana ja opinto-ohjaajana päivisin työskentelevä Rainer Svens kertoo.

Rainer auttaa Interissä opintopolun haasteiden kanssa painivia yhdessä Matti Rahon kanssa. Ohjausta on tehty määrätietoisesti, vaikka korona on tässäkin asiassa hankaloittanut elämää rajoituksineen.

– Yhdeksäsluokkalaiset on käyty läpi tässä talven aikana ennen yhteishakua. Olemme huolehtineet siitä, että kaikilla on se haku selvillä. Seuraava vuosiryhmä otetaan pikkuhiljaa käsittelyyn, Rainer valaisee.

Seura on mennyt valtavasti eteenpäin.

Hän kertoo kokevansa suurta ylpeyttä siitä, että juuri Inter antaa oman suuren panoksensa nuorten auttamiseen.

– Tämä on hyvin tärkeä asia. Interissä hoidetaan yhteiskuntavastuu ja nuorten pelaajien asiat kokonaisvaltaisesti hyvin. Se lämmittää mieltä suuresti.

Rainer on todistanut aitiopaikalta seuran kehityksen meneillä olevan vuosituhannen aikana. Yhteiskuntavastuun lisäksi askelia on otettu eteenpäin monessa asiassa.

– Ajatellaan ensiksi näitä fasiliteetteja. Kenttäolosuhteet, katsomot, toimiston toiminta… Väkimäärä siellä, jossa ammattilaisia mukana. On tullut ravintolatoiminta. Löytyy ammattitaitoinen juniorivalmennus, joka tekee töitä suurella sydämellä. Joukkueiden määrä on kasvanut. Täällä on tapahtunut todella paljon, Rainer luettelee.

– On läksyparkit, perhefutikset ja tukirahastot pelaajille, jotka tarvitsevat taloudellista tukea. Seura on mennyt valtavasti eteenpäin, hän jatkaa.

Siinä missä Rainer Svens tuntee seuran kuin omat taskunsa, niin on hän myös itse varsin tunnettu hahmo Kupittaalla. Tai tarkemmin sanoen hänen rauhallisen pehmeä ja matala äänensä on tuttu tuhansille ihmisille. Moni ihminen on varmasti kuitenkin miettinyt, minkälainen mies siellä kuuluttajakopin mikrofonin takana on.

Rainer kertoo olevansa täpinöissään jo pari päivää ennen ottelupäiviä. Hän valmistautuu tehtäväänsä katselemalla vierasjoukkueen pelaajien tilastoja ja pelaajatietoja. Interiläisten tilastot hän osaa ulkoa ilman pänttäämistäkin. Myös vaikeasti lausuttavat nimet pitää ottaa haltuun. Kuulutukset kajahtavat kaiuttimista ulos sekä suomen että ruotsin kielillä.

Täällä oli kuoleman hiljaista.

Kuuluttajalegendan ei kauaa tarvitse miettiä, mikä on ollut se pitkän uran ikimuistoisin kuulutus.

– Kyllä se oli se lokakuinen sateinen iltapäivä vuonna 2008 (Inter varmisti tuolloin seurahistoriansa tähän mennessä ainoan Suomen mestaruuden). Siltä päivältä jäi parikin kuulutusta mieleen.

– Ensiksi, kentän ”suurimman” miehen, Severi Paajasen puskumaali. Seurasimme samalla Maarianhaminan ottelun tapahtumia. Ottelu kääntyi siellä meille suosiollisella tavalla. Se oli ehkä urani suurin hetki, kun Maarianhaminasta tieto tuli. Katsoin sen ja sitten naatiskeltiin. Ilmoitin, että ”tilanne Maarianhaminassa…” vedin henkeä ja olin hiljaa muutaman sekunnin. Kuuntelin, kuinka täällä (Veritas Stadionilla) oli kuoleman hiljaista. Kaikki vain odottivat. Sitten kuulutin tilanteen eetteriin ja saman tien tämä stadion räjähti. Se oli siinä.

Tuo ottelu on jäänyt merkityksensä lisäksi miesmuistiin myös hirvittävän sään vuoksi. Kenttä oli silkkaa kuravelliä.

– Aamusta alkaen täällä mietittiin, että pelataanko lainkaan. Olin itsekin jo aamupäivästä paikalla ja koko ajan odoteltiin tietoa. Satoi, tuuli ja oli syksy, mutta täällä oli silti tiivis ja lämmin tunnelma. Katsomot olivat täynnä.

Sitten iski tyhjyys.

Rainer muistaa mestaruushetken kuin eilisen.

– Se oli puolen tunnin sellainen huuma. Se antoi peräksi sitten, kun kenttä oli tyhjennyt pelaajista ja kaikki oli palkittu. Sitten oikeastaan iski vain tyhjyys. Sitä ennen täällä oli huumaava olo.

Inter on selvästi ottanut paikkansa Rainerin sydämestä ja seurasta puhuminen menee ajoittain miehellä tunteisiin. Etenkin seuralegendojen jäähyväisten muistelu saa Rainerin herkille. Pelikentiltä katsomon puolelle on siirtynyt viime vuosien aikana monen monta Inter-legendaa. Muun muassa Magnus Bahne, Henri Lehtonen ja Ari Nyman.

Ne ovat hurjia hetkiä.

Rainer kertoo nyt, miltä on tuntunut kuuluttaa kyseisiä seurayhteisölle rakkaita pelaajia viimeistä kertaa vaihtopenkin puolelle.

– Ne jotka ovat olleet paikalla, ovat sen varmasti myös kuulleet, Rainer sanoo ääni väristen.

– Ne ovat hurjia hetkiä, Rainer jatkaa ja pitää tauon puheessaan.

– Se on vähän niin kuin hyvästien jättö jollekin hyvälle kaverille tai läheiselle, vaikka tietää, että ne eivät ole hyvästit. Kyllä ne menevät tunteisiin hyvinkin vahvasti. Muistan hyvin heidän kaikkien jäähyväiset… huikeita hetkiä.

Rainerin herkkää tilaa tällaisilla isoilla kuulutushetkillä lisää se, että hän tietää ainakin tuhannen muun ihmisen tuntevan sillä hetkellä samoin. Hän on näissä mainituissa tapauksissa todistanut aitiopaikalta kyseisten pelaajien valtaosan urasta.

– Se tuntuu siltä, että ikään kuin oltaisiin yhdessä tehty jotain ja saatu jotain hienoa aikaiseksi. Oltu yhtä perhettä ja kavereita. Ehkä sitä eivät kaikki edes tajua, kuinka hienoa on ollut kokea näitä asioita yhdessä.

Kerroin, kuinka tärkeä se kohtaaminen minulle oli.

Kun Magnus Bahne hyvästeli Veritas Stadionin yleisön viimeistä kertaa lokakuussa 2015, sulkeutui yksi ympyrä kauniilla tavalla.

– Näin ”Mankun” stadionin pubissa tuon ottelun jälkeen. Juttelimme muutaman sanasen. Kerroin muun muassa sen jutun, kuinka hän otti minut vastaan, kun tässä seurassa aloitin. Kerroin, kuinka tärkeä se kohtaaminen minulle silloin oli. Kaikki eivät välttämättä tällaista ymmärrä, mutta minä tiedän sen tunteen itse.